Erastely

Kiireen tuolla puolen

Tasan kahdeskymmenes vuosi ja noin kolmaskymmenes kerta, kun suuntasin Lapin riekko- ja harrimaille. Juuri ikinä en mihinkään muuhun lomakohteeseen mene kahta kertaa, mutta vaihtanenko koskaan tätä kohdetta.

Mielen rauhaa, puhdasta luontoa ja luonnon antimia, yhteistyötä rakkaan koiran kanssa. En tästä oikein enempää halua edes sanoa, sanokoot Eikka.

"Ja minä itse, miksi näitä mietin?

Se merkki varhaisen on vanhuuden

Miks seuraa käskyä en veren vietin

Vaan kansain kohtaloita huokailen

...

Havisten halki ilman lentäkäätte

Tekoja luokaa, maita valaiskaa"

 

Suurinta luonnonsuojelua – Metsästys!

Metsästys asetetaan varsinkin kauden alkaessa tarkoituksellisesti aina huonoon valoon. Metsästäjiä syytetään elokuussa ihan kaikesta – rattijuopumusuutisissakin muistetaan mainita, että kyseessä oli metsästäjä. Harvemmin muita harrastajia tuodaan esille liikennerikkomusten yhteydessä? Eipä näy otsikoita: ”Innokas squash-pelaaja puhalsi 1,5 promillea”. Itseään luonnonsuojelijoiksi nimittävät aktivistit levittävät propagandaa metsästäjistä verenhimoisina saalistajina, jotka tuhoavat kaiken mahdollisen luonnosta. Korostettakoon, että erittäin arvokasta luonnonsuojelutyötä tekeviä ihmisiä on paljon, jotka hyväksyvät ja ymmärtävät metsästyksen roolin suomalaisessa luonnossa. Mutta valitettavasti ääntä tässäkin ryhmässä pitää pieni ääripään vähemmistö ja heidän provokaatiot ylittävät mediakynnyksen paljon asiallisempia uutisia herkemmin. Yritänpäs kuitenkin jakaa asiallista näkökulmaa metsästyksestä – ihan vaan vastapainoksi.

Read more: Suurinta luonnonsuojelua – Metsästys!

Mehto nimeltä Roosa, Elämäni hienoin riistatyö

Oli myrskyisä mutta ei niin kovin synkkä yö. Heräilimme totuttuun tapaan laavulta reilut pari tiimaa ennen aurinkoa – ja lintuja. Tuuli oli niin kova, että päätimme unohtaa vakioteerisuot ja lähteä kartoittamaan meille uusia rämeitä. Aamupuuron ja pienen ajomatkan jälkeen lähdimme talsimaan Jaakobin ja Matusalemin kanssa kohti juurakkajänkää. Puolen tunnin kävelyn jälkeen aloimmekin olla kosteilla mailla ja heti ensimmäinen teeri pyyhälsi kauheata haipakkaa jängän yli myötätuulessa. Se meni minne lie, mutta päätin silti lähteä sen perään. Jaakobbi ja Matusalemi jäivät suon reunalle kytystämään – luonteeltaan kun laiskansitkoja ovat.

Read more: Mehto nimeltä Roosa, Elämäni hienoin riistatyö

Jahtikauden avaus 2014

Jahtikauden avaustunnelmia tällä kertaa videon muodossa. Kauden avaus onnistui odotuksiin nähden huomattavasti paremmin ja näin ollen monet kerrat saamme nauttia pakkasviikonloppuina juhlallisia kyyhkyaterioita.

Read more: Jahtikauden avaus 2014

Luonnon muonituksessa Utsjoella

Jo kahdeksastoista syksy, kun suuntaan kohti tuntureita riekko- ja harjusmaille. Jokin sinne aina vetää - liekö Lapin taika vai mikä. Mielessäni olen pohtinut usein, miten ihmiset viitsivät käydä aina vaan uudestaan ja uudestaan samoissa lomakohteissa - kovin kummallisia ovat, olisihan maailmassa paljon uuttakin katseltavaa.

Pyhänä taivallettiin autolla reilut tuhat kilometria määränpäänä Inarin Kultahovi. Kultahovi on paikka minun mieleeni. Hyvä asiakaspalvelu, erinomainen ruoka ja rantasauna Juutuan virran varrella - mitä sitä ihminen enempää. Tämä perinteinen setti jälleen läpi käytiin ennen yöpuulle asettumista. Yö ei taas kaksisesti unta tarjonnut ja aikaisen aamiaisen jälkeen vielä palan matkaa päräytettiin autolla pohjoista kohti ja lähdettiin taivaltamaan kohti erämaata.

 

Reilun kymmenen kilometrin vaellus edessä kohti valittua leiripaikkaa.

Read more: Luonnon muonituksessa Utsjoella