Erastely

Wuoden Woholistien Eränkävijäkisa 8.-10.3.

Lauantai avattiin tietysti ampumahiihdolla. Asentoina päivän kisassa olivat pysty- sekä polviasennot. Pummeista rankaistiin niin, että kasin ringistä ohi ammuttaessa tuli yksi sakkokierros ja kokonaan hudista kaksi kierrosta. Ville ampaisi matkaan kovalla innolla ja suksi kulkikin mainiosti – se ei ampumahiihdossa kuitenkaan riitä, vaan pitäisi osata ampuakin. Viidellä sakkokierroksella Villen ei tarvinnut paistatella ykköspaikalla kovinkaan pitkää aikaa. Seuraavaksi nimittäin starttasikin jo kuumaryhmä. Markku latasi taululle sellaisen pohja-ajan, jota tosin yksi pummi rasitti, että seuraavat tiesivät olevansa korkealla, jos siihen yltäisi. Vaan eipä kukaan yltänyt. Kahden sakon miehet Aki ja Sami tulivat kyllä lähelle, mutta saivat kuitenkin tyytyä himmeimmille mitaleille. Podium täyttyi taas kerran tämän lajin kestomenestyjistä.

 

 

Aurinko paistoi jo täydeltä terältä, kun mölökkyalue oli saatu kolattua ja kasa tehtyä. Tavoiteltiin 60 pistettä ja luvassa oli mystinen yllätyselementti. Siitä tulikin niin mielenkiintoinen elementti, että tapahtuman jälkeen päästiin pohtimaan ihan kunnolla ryhmädynaamiikan mielenkiintoisia saloja. Tinkaus on tämä tapahtuman suola ja sitäkin kautta saadut pisteet ovat saatuja – tämä dopingiin verrattava jalo taito on vaan hanskattava sekin, jos mielii harmaan alueen laitamailta pistepottia kartuttaa. Kisa oli kovatasoinen ja –tunteinen ja voittajaksi nousi Aki. Yllätys kakkoseksi kipusi Markku ja pronssille jälleen Sami. Ylivoimaista ennakkosuosikkia Villeä nöyryytettiin oikein olan takaa ja henkisen romahduksen jälkeen Ville löysi itsensä jäännöspisteiltä.

 

 

Lounaaksi oli kunnon gulassit, jotka käytiin siemaisemassa tuvassa ja samalla päivitettiin keskipäivän tilanne ennen iltapäivän koitoksia.Kärjessä edelleen oli Markku 57 pisteellä, mutta Aki ei ollut kuin 12 pisteen päässä. Toni oli kolmantena Akista 9 pisteen päässä ja häntäpäässä loput olivat 8 pisteen sisällä – kaikki oli siis vielä auki. Jaossa oli iltapäivälle 45 pistettä, joten onnistuttava oli useammassa lajissa, jos mieli menestystä illan voitonjuhlissa maistella.

Lounaan jälkeen pääsi vaivaamaan harmaita aivonystyröitä – kyseessä oli solmuntekokilpailu. Kymmenestä edellisiltana ilmoitetusta solmusta arvottiin kolme, jotka tuli tehdä ilman ohjeita mahdollisimman oikein. Ohjeet oli kyllä saunassa, joita sai käydä ilman naruja vilkaisemassa, jos tuntui ettei homma muuten luonnistuisi. Arvasta löytyi seuraavat solmut: paalusolmu, kasisolmu sekä kaksinkertainen kalastajansolmu. Voitto ratkaistiin ensisijaisesti virheettömyyden perusteella ja toissijaisesti ajan perusteella. Moni, elleivät kaikkikin, luulivat tehneensä kaikki solmut täydellisesti, mutta tarkastusvaiheessa ei löytynyt yhtään virheetöntä solmusettiä. Aki jäi ajallisesti viimeiseksi ja oli jo heittää lusikan nurkkaan, mutta kahdella oikealla solmulla Aki nousi kakkossijalle, koska vain kahdella henkilöllä oli kaksi solmua oikein. Markku oli toinen ja tutuin tuuletuksia hän kahmaisi täyden pistesaaliin. Toni oli kolmantena yhden täydellisen solmun saattelemana ja muut eivät saaneet täydellisiä solmuja lain. Laji oli yllättävän vaikea, vaikka solmuiksi arvottiin aika helpot – paine ajasta tuottaa aina helppoja virheitä.

Kun saunasolmua ei kukaan tehnyt, päästiin taas takaisin ulos hienoon talvikeliin. Aurinko alkoi kyllä jo laskea ja keli pakastua – oli aika parijousiammunnan. Tässä lajissa ammuttiin ensimmäinen kierros siten, että ampujalla olivat silmät sidottuina ja pari sai tuppisuuna ohjastaa ammuntaa, niin että nuoli löytäisi tauluun. Ruumiin kielen kertomat olivat parien kesken varsin tasaista ja tällä kierroksella tehtiin vain kahden pisteen ero parien välille. Toisella kierroksella siteet poistettiin ja ammuttiin perinteisin menoin viisi nuolta omaan tauluun, omaan tahtiin. Pisteet laskettiin ensisijaisesti parin yhteiseen kassaan ja toissijaisesti tällä ratkaistiin parien sisäinen paremmuus.

Aki aloitti mallisuorituksella – näillä välineillä 36/50p on hatunnoston arvoinen suoritus, jonka siivittämänä pari Aki&Ville nousi kilpailun voittoon. Tämän teamin vahvuus oli erinomainen ryhmähenki ja kaverin kannustaminen – niillä pärjää aina. Sami&Toni ampuivat tasaisen hyvin – 20+25pistettä, jääden vain kaksi pistettä voitosta. Ennakkosuosikkeina tähän lajiin lähteneet Matti&Markku jätettiin jumbofinaaliin, jossa itse jousimetsästyskalastusguru ja viiden tähden viinikenraali Matti jäi suddendeath-loppuratkaisussa kisan viimeiseksi. Viikonlopun suurin yllätys oli käsillä – ennakkosuosikin tilanne on aina vaikea. Kokonaistilanteen kannalta lopputulos toi uutta mielenkiintoa – Aki otti Markkua kiinni yhdeksällä pisteellä ja näin voitto ratkaistaisiin viimeisessä kuninkuuslajissa, joka on tulenteko.

 

Tulentekoon lähdettiin tällä kertaa tulusten voimin. Tavoitteena oli tehdä sellaiset tulet, että määräkorkoon asetun tölkin maidot saisi kiehutettua tölkistä ulos. Puutarpeet oli valikoitu mahdollisimma yhdenvertaisiksi ja paikat arvottiin. Kattauksessa oli tällä kertaa kaksi pientä ja kosteaa haapaa, yksi tuoheton pyöreä koivu, yksi pieni mäntyklapi ja yksi pirun oksanen iso mäntyklapi. Pilliin kun vihellettiin, niin johan alkoi lastu lentää. Parhaimmalla verstaalla katkottiin jopa työvälinekin. Tulukset olivat kaikille uusi elementti, joten kateellisena tuli vilkuiltua, kun naapurinuotioista alkoi savun havun haju sieraimia tavoitella. Eipä aikaakaan, kun huomasin, että puukollahan tuota metallipalikkaa pitää raapiman, jotta siitä kipunasuihkun aikaiseksi saa ja katoppas Ville pirua – sehän liekki leimahti. Tämän jälkeen loppu oli vain kovaa työtä ja laskettelua maaliin. Kiehistä vaan tuleen solkenaan ja toivoa, että ne riittävät maidon kiehutukseen. Nyt alkoi olla jo melkein kaikilla tulet pystyssä, joten kohta tiesi ensimmäisten nesteiden lentävän – ja kas kummaa, omasta törpöstähän ne savut ensin tupsahtivat, ehkäpä kaksi sekuntia aiemmin kuin Samilla. Siinähän se sitten oli: kuningaslajin voitto ja kokonaiskisan voitto. Ensimmäisen kerran koko toistakymmentävuotisessa kisahistoriassa jäi yhdellä tulet tekemättä kokonaan, voi olla että tästä vielä saadaan kuulla kerran jos toisenkin.

Hieno, vaikkakin raskas kisa on nyt takana ja voitto tuli tällä kertaa ylivoimaisemmin kuin koskaan. Minulle pystiin tuli nyt kolmas kiinnitys – Akilla ja Tomilla niitä on nyt neljä. Yllättävän samat nimet pystissä kiertävät vuodesta toiseen, mistähän tuo johtunee.

Näihin iloisiin tunnelmiin ja ensi vuoteen – jos sitä ennen tekee mielesi järjestää vastaava tapahtuma kaveriporukkasi kanssa niin otapa yhteyttä. Tätä konseptia on sovellettu menestyksekkäästi myös työaihepiiriin ja tässä on oiva tapa kehittää ryhmädynamiikka omassa ryhmässäsi. Lupaan, että on monenlaista ryhmäilmiötä ilmassa tapahtuman aikana, joiden ymmärtäminen ja käsitteleminen vie varmasti ryhmääsi eteenpäin.

-Markku-

comments