Erastely

Liminganlahden tulimyrsky (1999)

Eipähän juuri nyt näytä ulkona ihan parhaimmalta sorsan iltalentokeliltä, vaikka kellonaika aiheeseen sopisikin - siksi onkin nyt parempi antaa sohlon olla kaapissa ja palata 13 vuoden takaisiin loppukesän maininkeihin...

 

Tänä vuonna päätin panostaa tavoistani poiketen hieman enemmän vesilinnustukseen. Hommasin kausiluvan Oulunsalon vesille ja tarkoitus oli käydä jahdissa merellä aina kun siihen olisi mahdollisuus - tietysti kanalinnustus oli edelleen etusijalla ja pitäähän sitä töitäkin joskus paiskia. Tästä puolitoista viikkoa eteenpäin olin hommannut vapaata koiran koulutusta ja vesilinnustusta varten.

 

Aloitukseen päätimme mennä Tompan ja Veli-Matin kanssa Liminganlahdelle. Menimme sinne jo torstaina - joskus ilta kuuden tienoolla. Sitä ennen olin körryytellyt Kuorevedeltä Ouluun ja Tomppa oli tullut Kajaanista. Tällä kertaa emme ottaneet koiria mukaan, koska asetuimme aivan merenpuoleisiin lumppeihin ja raanakon saisi "helposti" haettua kahlaten tai veneellä, toinen syy koirattomuuteen, että majoituimme kahdeksi yöksi veneeseen, eikä kolmen miehen lisäksi kolme märkää koiraa olisi ollut välttämättä se kaikkein mukavin lisä. Venehän ei ollut mikään suuren suuri ja mukana oli tavaraa jokseenkin kohtalaisesti. Ensimmäisenä yönä asetuimme kolmesta laudasta tehdyille pedeille. Minä ja Tomppa asetuimme veneen peräpäähän ja V-M keulaan. Kaikki laitoimme pään keskiteljolle, joten kaverille ei tarvinnut turhia huudella ja näin pystyimme olemaan mahdollisimman hiljaa, kuten jahdissa on tapana. Yö meni loistavasti - kukaan ei tippunut veteen ja unta sai riittämiin. Yön hiljaisina hetkinä tuli pudotettua jo ensimmäiset hanhet, kunnes kuudelta heräsimme todellisuuteen.

Ei sitä ihan heti todeksi tajunnut kun herätys ei tullutkaan kukon suusta, vaan taivaanrannasta kaikui hanhen kankatus. Olihan herätys jahtireissulta. Pää varovasti pressun alta ulos ja taivaalle tiirailemaan. Siellähän ne meni - noin kymmenen päntä, korkealla ja kovaa, mutta havainto kuitenkin. Sitten kauravellin keittoon, vaihteeksi. Aamu meni mukavasti jutustellen ja kuvien asettelusta peistä taittaen. Niin oli kello pian vajaa H ja aloitimme kuvien asettelun.

Kuvat vedessä

Minä vaihdoin puskaa ja pojjaat jäivät veneeseen passiin. Keli oli loistava - lomailijaa ajatellen, jahtihommiin vähän liian meikäläinen. Pauke alkoi kantautua pitkin rantaa, mutta eipä tahtonut lintuja hollilta lentää. Sitten yksi lapa paineli makeimmilleen vierestäni pitkin vedenpintaa - hetken päästä jo huomattavasti lähempänä veden pintaa. Aikaa kului puolituntinen ja tavi-parvi lähestyi kohti V-M:n ja Tompan puskaa. Pauke alkoi veneestä ja V-M pudotti tavi-doubleen TRH:n avustukselle - sopii muidenkin kokeilla. Sitten loppuikin sorsan lento kuin kanan lento. Jokunen pattipää meni hollilta, mutta pahaksi onneksi ne yllättivät aina sieltä minne ei sattunut tähyilemään. Hanhista ei ollut enää pienintäkään hajua.

Ilta alkoi lähestymään ja päätimme käväistä maissa tulistelemassa ennen iltalentoa. Tulilla ei saanut rauhaa hetken riepuakaan. Koko ajan kuului jyske viereiseltä pellolta - oisko ollut kyyhkysmiehiä? Syötyämme kömmimme veneeseen ja lahden pohjukkaan. Siellä oli äijää kuin ennen vanhaa Rovaniemen markkinoilla. Tungimme itsemme etujoukon läpi takariviin ja yritimme löytää paikan, jossa ei tarvitsisi paskan hajusta yökkäillä. Paikallinen maitokarja oli tullut myös iltalennolle ammumaan. Vielä kun oli valoisaa, tavi putosi raanakkona vierellemme (alle 100m). Koiramies koirineen meni paikalle ja ajattelimme Tomin kanssa, että kohta hyppää. Ja niinhän se hyppäskin ja mitä koiramies teki? Päästi täyslaiallisen pitkin heinikkoa, meitä kohti. No tavi tuli matkan päähän ja läheltä oli meilläkin saada oma osamme, onneksi tässä vielä saan rupatella. Sitten alkoi se varsinainen iltalento. Me asetuimme lehmien väliin selät vastakkain ja päätimme tähystellä kumpikin omiin suuntiimme, V-M oli vähän tuonnempana. Eipä siinä tähystellä tarvinnut - katteli vain suuliekkien luomaa tulikujaa ja siellä päin räpättävää tavia - ei sinne muita uskaltanut tulla. Monesti Tompan kanssa kattelimme, että kohdalta menee, mutta korkealta, niin eiköhän joku perrrrr.... meidän sivulta päästänyt makasiinin tyhjäksi. Sattuihan niitä jokunen menemään holliltakin, mutta vähimmillään oli kolme kättä pystyssä: "hep minä osuin!!!,". Muutaman tavin otimme sieltä mukaan ja saalista olikin useita kiloja. Tavikin painon kilokaupalla, kun kymmenkunta miestä oli siihen jystänyt 70g:n latauksia. No, joo eipä ole paljon lapsille kerottavaa siitä illasta, järjetöntä touhua. Nyt minäkin ymmärrän näitä metsästyksen vastustajia. Jos metsästyksestä tietää vain sorsastuksen avauspäivän massapaikoilla, niin eihän siitä voi olla kuin yhtä mieltä - kiellettävä koko touhu. Todellisuudessahan näitä "Tex-Willereitä" ei näy kuin aloituspäivänä ja loppukaudeksi jää sitten alan harrastajat. Pilaavat vain nuo öykkärit koko metsästäjäkunnan maineen. Se on vähän sama asia, kun ulkomaalainen käy Suomessa juhannuksena. Saa varmasti sellaisen kuvan Suomesta, että täällähän on melko COOL-meininki. Onneksi olen käynyt muulloinkin Liminganlahdella ja tiedän, että siellä on ihan asiallista porukkaa, lukuunottamatta tuota avauspäivää.

Yöksi päätimme mennä maalle taivasalle, kun sää näytti selkeältä ja muutenkin lupsakalta. Vähän jälkeen puolenyön painuimme pehkuihin, mutta herätys tulikin aika pian. Tomppa pukki ylös ennen kahta: "Taitaapi ripsiä vettä". Ei se paljon kiinnostanut, kyllähän makkarit pikku tihkun pitävät. Aikaa vierähti ainakin kolme sekunttia niin vettä tuli kuin Esterin ruoansulatusjärjestelmästä. Tomppa hyppäsi ylös ja hyökkäsi kahluuhousut nilkoissa veneeltä pressun hakuun. Tietysti hän jätti makkarin auki "viilentymään" ja sehän lainehtikin mukavasti, kun Tomppa tuli takaisin. Hetken kuuntelimme ropinaa pressun alla ja päätimme, että samapa tuo on nakata kamppeet päälle ja mennä puskaan oottelemaan aamun tuloa. Että semmonen yö oli se. Aamu tulikin äkkiä, mutta lento oli täysin olematonta. Puolilta päivin keräsimme kuvat ja päätimme vaihtaa toiselle puolelle Oulunsaloa. Otimme päivätorkut ja illaksi suuntasimme kohti Perukkaa. Siellä lento oli jo aivan toista ja jonkun kerran ampumaankin päästiin. Tomin koira Jeni oli nyt mukana ja se kantoi meille sorsia, joita oli avausrytäkässä jäänyt hakematta. Kävimme taas torkahtamassa ja aamuksi lähdimme Kivikarille ja Välikarille. Lento oli jälleen ihan hyvä ja kelikin loistava. Nyt ei enää öykkäreitä näkynyt ja oli taas mukava olla jahdissa.

Loppu syksystä kävimme useita kertoja Oulun edustan kareilla vaihtelevalla menestyksellä. Leimaava piirre koko syksylle oli, että vesi oli matalalla ja vaikka lintuja lensi hyvin, niin ne lensivät kaukana kareista, jotka olivat hyvin pitkälti kuivia. Hanhihavaintojakin oli moneksi, mutta tuuria ei ollut sitten vähääkään. Parhaimmillaan hanhet laskeutuivat karille vartin päästä siitä, kun olimme sieltä lähteneet eli veneestä nähtiin, että nyt ne tuli. Toinen tapaus kävi Tompalle, kun hän oli päättänyt lähteä pois ja oli menossa veneen kanssa kuville, silloin tietysti hantitokka lensi Tompan passipaikan yli, korkeutta peräti 5m. Lisäksi paljon tyypillisiä o-tuuri tilanteita, vierestä vietiin. Vaikka kuinka olin vannonut olevani paikalla kun hanhet muuttavat, niin juuri kun olin mennyt Posiolle kanalintujahtiin - puhelin soi: "No nyt tulee". Se siitä sitten. Hanhetta ei ryhmämme jäänyt, sillä Tomppa paikkasi tilanteen pudottamalla metsähanhen Kiimingistä kanalintujahdissa.

comments