Erastely

Luonnon muonituksessa Utsjoella

Jo kahdeksastoista syksy, kun suuntaan kohti tuntureita riekko- ja harjusmaille. Jokin sinne aina vetää - liekö Lapin taika vai mikä. Mielessäni olen pohtinut usein, miten ihmiset viitsivät käydä aina vaan uudestaan ja uudestaan samoissa lomakohteissa - kovin kummallisia ovat, olisihan maailmassa paljon uuttakin katseltavaa.

Pyhänä taivallettiin autolla reilut tuhat kilometria määränpäänä Inarin Kultahovi. Kultahovi on paikka minun mieleeni. Hyvä asiakaspalvelu, erinomainen ruoka ja rantasauna Juutuan virran varrella - mitä sitä ihminen enempää. Tämä perinteinen setti jälleen läpi käytiin ennen yöpuulle asettumista. Yö ei taas kaksisesti unta tarjonnut ja aikaisen aamiaisen jälkeen vielä palan matkaa päräytettiin autolla pohjoista kohti ja lähdettiin taivaltamaan kohti erämaata.

 

Reilun kymmenen kilometrin vaellus edessä kohti valittua leiripaikkaa.

 

 Mikäs se on näissä maisemissa vaellellessa. Menimme valitettavasti juuri poikittaiseen suuntaan kuin jäät aikoinaan, joten välillä ahterit kiittivät ja miehet kumarsivat.


Keli oli kuin keskikesällä. Hiki valui vaeltaessa, mutta matka taittui ripeästi, kun jängät olivat erittäin helppokulkuisia - vaikka olisi pyörällä ajellut. Kuulemma vuonna 1973 on ollut viimeksi yhtä kuiva kesä. Jollain on ollut miesmuistia parempi muisti. Tarina ei kertonut liekö faktan kertonut itse Lapin Akka. Leiripaikalla olimme hyvissä ajoin alkuillasta ja ihan ensimmäiseksi valmistimme poronlihapadan - ei tosin tuoreesta porosta, se tarkennettakoon. Täydellä vatsalla pystytimme vaelluskodan ja lähdimme kokeilemaan kalaonnea.

 

Korkea taivas ja niin varjoisat veet.

 

Eipä ollut harppa otillaan, joten saamamiesten oli tyydyttävä siihen mitä Ahti antoi.


Ensimmäinen jahtiaamu valkeni kauniina ja lämpimänä. Lähdin Debin kanssa "varmoille" maille ja parin tunnin jälkeen nähtyjä lintuja ei ollut. Laskeuduimme jängelle ja pistimme perstupakaksi.

 

 

Debi osaa huilata silloin kun se on mahdollista


Tuumatuokion tulos oli odotettu - kohti ylitsepääsemättömiä ja vaikeakulkuisia avosoita. Ja ei aikaakaan...

Löytyihän sitä mitä oltiin hakemassa - ensimmäinen seisonta

 

Ja se päättyi tyylipuhtaasti.

 

Seuraava seisonta vähän kauempaa...

 

 

...avanssi...

 

 

 

 

...ja hyvin irtos saalis makuulta - tätä ei Debi noutanutkaan.

 


Ensimmäinen päivä oli vasta puolessa ja kaikenlaista oli jo nähty. Mitä sitten tapahtui. Irtosko harppaa ja löytyikö jängältä roisto? Joku kävi leirissä varkaissa - kuka se oli, kenties AY-pomo? Kaikki selviää aikanaan, pysy kanavalla.

comments