Kun teeri hirven nielasi, siihen vuohi päälle ryntäsi (resepti)

Kello soi 4.30. Kalsarit jalkaan ja mökistä pihalle aamutarpeille sekä nuuhkaisemaan ilmaa. Ilma maistui ilmiselvästi teerelle. Jalan alla tuntui pienoinen liukkaus, olisiko ollut maa hivenen kuurassa, tähtiä tuikki taivaalla ja ilma oli tyven. Astelin takaisin mökkiin ja laittelin puuroveden tulelle sekä pekonit pannulle hitaasti muhinoitumaan – tästä tulee hieno aamu. Pian oli aamupala nautittu, vehkeet pakattu ja lähdettiin kaverin kanssa veneellä saaresta kohti mannerta.

 

Tästä yösijasta oli oma hommansa vyöräytyä teeripassiin. Autolla huristeltiin vielä noin 50km, ennen kuin päästiin taiteilemaan valtavalle suoalueelle. Tällä nevalla teeriä olikin tavattu aina todella hyvin. Edellisenä aamuna olimme saaneet tyytyä vain teerien katseluun ja kuunteluun – passipaikka oli nimittäin valittu hieman väärin. Tälle aamulle oli kuitenkin suunnitelma pettämätön. Ainoa miinuspuoli oli, että valitsemamme passipaikka ei ollut ihan helpoimmalla kohtaa suota. Onneksi auringon nousuun oli vielä puolitoista tuntia. Kylläpä sitä eräskin kerta tehtiin paluuperiä, ennen kuin tavoittelemamme suosaareke saavutettiin, mutta saavutettiinpahan kuitenkin. Kaveri jäi siihen kohtaan suota ja minä jatkoin vielä noin puoli kilometria. Aurinko alkoi jo venytellä jäseniään, joten nopeasti kyhäilin kuvat asemiin ja tein mieluisen passipaikan. Katsoin noin sadan metrin kohdalta sopivan männyn käkkärän, johon suuntasin sekä kameran- että kiväärin putken.

Aurinko venyttelee jäseniään

Kaikki on valmista...

Jotta kaikki olisi täydellistä aamuhetkeen, niin vielä kuksaan pitää saada tummapaahtoista kahvia ja sitähän repusta löytyy. Nyt saa aurinko herätä. Siemaisin pitkän huikan kahvia ja näin oli äänikin auki – samaan aikaan suon toiselta puolelta kuuluukin jo kaksi haulikon laukausta. Samalla suolla oli toisiakin. Mikäpäs siinä, tällä suolla on kyllä tilaa useammallekin jahtiporukalle.  Sieltä suunnalta tuleekin reilut kymmenen teertä kohti ja suhauttelen edelleen pari kertaa. Ukkoteeri on viedä kuksan mennessään, mutta odottelen että joku istuisi valitsemaani männyn tärriin. Ja istuihan siihen. Istuja oli kuitenkin akka, joten keskityin naatiskelemaan luonnon antimista kuksan ja kameran varresta.

Mitä se isäntä nysvää, annahan ruudin palaa?

Suon narttutarjontaa

Akka katteli pää kenossa kuvia ja välillä sille kähäyttelinkin. Oman aikansa se siinä jaksoi istuskella kunnes totesi, etteivät nämä ukot kyllä taida olla ihan virkeimmästä päästä sukua jatkamaan ja otti hatkat.

Teeriä pörräili suolla todella hyvin ja kaveri pudottikin yhden. Minä sinnikkäästi odotin hetkeä, että kukko mäntyyni kapsahtaisi. Lopulta odotus palkittiin.

Vapaa herra

Kukko istuksi ylväänä lauleskellen aikansa, kunnes lopulta laulun rikkoi ilmaa repivä parkaisu luodin ampaistessa kiväärin suusta kohti tuota hienoa lintua. Tätä ääntä ei tuo kukko koskaan kuullut. Luomuruoan valmistus oli alkanut – kukkoa varmasti vapaasti kasvanutta. Pieni hiljainen hetki ja sitten lupa koiralle hoitaa osuutensa.

Klassinen noutoteeri

Paluumatkalla löytyi vielä kaksi ukkoa ja kolme akkaa puista. Tälle syksylle oli tullut reppuun jo sen verran hyvin tavaraa, että päädyin vain kuvailemaan teeriä. Jotenkin hetki pysähtyi ja näky oli vaan niin klassinen – eräkirjoista tuttu. Siinä se istuksi, perinteinen keloteeri.

Klassinen keloteeri

Mitäs tänään sitten teerelle kuuluu? Sillä on seurapiiri-ilta hirven ja vuohen kanssa. Aloitetaan kuitenkin irrottamalla teereltä rintalihat niin, että ne jäävät kiinni toisiinsa. Onnistuu, kun puukko on terävä ja malttaa tarkasti rapsia rintaluuta pitkin lihan irti. Seuraavaksi tehdään täyte:

  • 76g hirven jauhelihaa
  • paloitellut teeren sisälmykset sekä muut lihan palat, joita linnusta saat irti – katohan ettei varsinkaan jaloista tule jänteet mukaan
  • munan keltuainen
  • hienoksi hakattua sipulia
  • suolaa, pippuria, katajanmarjoja ja jotain tuoretta yrttiä maun mukaan

Paistele pannulla sisälmykset sekä sipulit. Murskaa katajan marjat ja yrtit. Sekoita kaikki ainekset keskenään mureketaikinaksi ja survo mössö teeren rintataskuun. Sulje tasku kiinni pumpulilangalla ja rukista näin syntynyt ”paisti” hennosti pannulla. Siirrä ruskistettu paisti uunivuokaan ja laita 150 asteiseen uuniin, kypsyttele paistia kunnes se on 75 asteista.

Pidä lihat lämpimänä ja kyhäile kastike. Tähän tarvitaan:

  • ½-litraa vahvaa riistalientä, tosin harvoin minulta tätä löytyy, niin täytyypi nytkin tyytyä ihan tavalliseen lihaliemeen
  • paistolientä
  • 1dl portviiniä
  • 2dl vispikermaa
  • 150g vuohenjuustoa
  • 1rkl mustaherukkahyytelöä

Sekoita liemet ja portviini, keitä kokoon kunnes maku on vahva. Lisää kerma ja juusto. Mausta hyytelöllä, suolalla ja maista vielä, josko tarvitaan jotain pientä terää – ei terävää, vaan vaikkapa pippuria. Teeriresepti on mukailtu Finn Edvin Hansenin kirjasta "Lintuherkut".

Lisäkkeeksi taidan tänään haudutella ja imeskellä parsaa sekä paistella omenaviipaleita. Näin kohtuudieettikin toteutuu siltä osin, että potut jäänee kaappiin. Kyllähän tähän istuu mainiosti erilaiset perunalisäkkeet.  

Jälkkäriksi rakennellaan mustikkatuorejuustomalja (Kotilieden resepti)

  • 2 dl      vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
  • 200 g   maustamatonta tuorejuustoa
  • 1 rkl     vaniliinisokeria
  • 5 dl      mustikoita tai lasten mustikkasosetta
  • 2 dl      murskattuja kaurakeksejä

Vatkaa vaniljakastike paksuksi vaahdoksi. Lisää joukkoon notkistettu tuorejuusto, sokerit ja puolet mustikoista. Kaada puolet seoksesta neljään tarjoilukulhoon. Pane väliin kaurakeksimurskaa ja päälle loppu tuorejuustotahna. Ripottele pinnalle loput mustikat. Tarjoa heti tai anna seistä hetki kylmässä.

Kokeileppa!

-Markku-

comments