Teerivelli, vaikka mehtoa mieli tekisi

Eipä ole tullut hetkeen reseptejä ylöskirjattua, joten jospa tämän päivän vellit vääntäis. Muhisemassa on siis teerivelli. Niinpä, sitä samaa minäkin ihmettelen – miksi ei ole mehtosoppa. Kaikkihan lähti siitä, että vaikka oli lupsakka pakkasaamu, niin teeriä ei suolle tullut. Aikamme siinä passailtiin ja tyhjin kassein suolta pois lampsittiin. Jo perinteiseksi tulleessa paikassa lounastettiin. Evääksi oli pyttipannua ja siinä makustellessa alkoi kelikin lauhtumaan ja menemään suojan puolelle. Kuulosti ihan siltä, että mehto olisi iltapäiväreissulla repussa.

Siitäpä lähdettiin Debin kanssa risukkoa työnnättämään pohjoista kohden. Käveltiin tunti ja toinenkin kunnes koira otti seisonnan. Pääsin hyvin koiran tykö ja annoin luvan toimia – säpäkkä avanssi, joka parinkymmenen metrin päässä hiljeni vaanimiseksi ja uudeksi seisonnaksi. Aloimme tulla suon reunaan ja aattelin, että nyt on mukavasti tilaa ampua ja eiku uutta avanssia ilmoille. Silloin koiran edestä hyppäsi kaksi riekkoa – ja se siitä sitten, riekot olivat tällä kertaa rauhoitettuja. Pelailtiinpa vielä toinen ja kolmaskin kerta riekkojen kanssa ihan hyvin riistatöin, mutta eipähän tullut edes ilmaan ammuttua – mitäpä tuota mesoamaan vanhan koiran kanssa. Matka jatkui ja alkoi aurinkokin olla maan tuntumassa. Kävelimme mukavaa kangasta joskin tiheää sellaista. Koira oli luovinsa päässä mehtälinjalla, kun se pysähtyi seisomaan minua kohti – matkaa oli reilusti. Eipä koira kauaa seisoskellut, kun konkkanokkamehto hyppäsi siivilleen ja tuli linjaa pitkin suoraan minua kohti. Mehto oli niin iso, ettei olisi sopinut muualla kuin linjalla sillä korkeudella lentämäänkään. Otin linnun jyvälle, karkealle sellaiselle. Pyöräytin vielä hartioita vetreiksi, otin kännykällä kuvan ja laitoin facebookiin, niistin nenän, otin sopivan ennakon ja puristin liipaisinkäteni – kerran – toisen kerran ja kolmannen kerran. Mitään ei tapahtunut. Metson kynnet raapaisivat naamaani pitkät orkoset ja sinne meni. Olin koko päivän metsästänyt tyhjällä piipulla. Olisi sen verran ollut edes lainrikkojan vikaa, että olisi tullut riekkoja yritettyä säikyttää, niin nyt olisi mehtosoppa tulella, mutta ei. Täytyy tyytyä teerivelliin ja se menee näin

  • 1 teeri
  • 1 porkkana
  • 1 sipuli
  • 1 omena
  • 1 chili
  • timjamia, pippuria, laakerinlehtiä, rosmariinia
  • 2 dl armanjakkia
  • 1l vettä + loraus riistafondia
  • voita + vehnästä
  • 4 dl kuohukermaa
  • 12 cl madeiraa
  • persiljaa

Ota irti rintalihat ja pilko muu lintu aivan kappaleiksi – äläkä riko niitä luita taas. Pilko myös kasvikset. Ruskista ensin lihat ja heitä kasvikset pannulle linnun kainaloon. Hujauta armanjakit teeren niskaan, mutta jätä puolet ruoanlaittohömpsyksi. Nyt ei ole kuitenkaan aikaa hömpsytellä, vaan kiireellä tulitikkua pannun ylle – johan läks, mutta varo ettei pala koko talo, jos tiedät mitä tarkoitan. Jos et, niin eläpä liekitä. Seuraavaksi pannulle liemet ja mausteet ja annapa hautua tunteroinen.

Ruskista rintalihat ja heitä sekaan soppaan hautumaan pariksikymmeneksi minuutiksi. Siivilöi liemi, ota lihat talteen ja pilko sopiviksi annospaloiksi. Laita liemi kattilaan ja saosta rasvajauhoseoksella. Lisää kerma ja keitä hetki. Lisää lihan, madeira ja Per-Silja. Jos tykkää perinteisemmästä sopasta, niin jossain välissä voi mukaan tukkia ne iankaikkiset potut ja porkkanat, ilmankin maistuu.

-Markku-

comments