Erastely

Hiiumaalla sikoja etsimässä

Veli-Matti oli soitellut jo hyvissä ajoin Tomille ollessamme vuosi takaperin riekonpyyntireissulla, että kiinnostaisiko villisikajahti Virossa. No arvatenkin tähän ei löytynyt kuin yksi vastaus ja niinpä kasailimme Tompan kanssa 29.10 perjantaina kamppeita Kuorevedellä autoon ja suuntasimme kohden pääkaupunkia, jossa yövyimme - jahtikavereiden luona tottakai. Nämä kaverit eivät tosin olleet tällä kertaa lähdössä remmiin.

Read more: Hiiumaalla sikoja etsimässä

Hirvi kamelin vaatteissa (pataruoka)

Tässäpä oiva vinkki laskiaispäivän appeeksi. Päivähän kuluu ulkona peuhatessa, joten kehoa ja mieltä lämmittävä ruoka on paikallaan illan suussa. Jos alkuvalmisteluja ei ole vielä tehty, niin sitten tulee hiukka kiire, mutta ripeä kaveri ehtii kyllä.

 

Alkuvalmistelut:

Ammu hirvi tai kameli. Hirvestä laske veri, kamelista vesi. Nosta otus riippumaan ja anna riippua viikko. Tuostapa juontui mieleeni vertaus pessimistin ja optimistin eroista. Pessimisti kun toteaa, että kylläpä seisoo huonosti, niin vastaavassa tilanteessa optimisti kehasee, että kyllä roikkuu komeasti.

Read more: Hirvi kamelin vaatteissa (pataruoka)

Ahvencurry Etelä-Posiolaisittain (Gaeng Pet Pos Iong)

Aamu valkeni harmaana. Lähdin ulkoiluttamaan koiria pitkin Vaajavirran vartta – tarkoitus oli lähteä päivemmällä pilkille. Lenkillä piipahdin rannassa haistelemassa tuulen virettä ja ilman painetta. Nytpä keli maistui otolliselta Rapalan Jiggin Rap 3cm:n tasurille. Lämpötila oli -4,2C, joten jäi hieman epävarma maku, pitäiskö uittaa BSM vaiko peräti BSR väriä, päätin ottaa mukaan molemmat sekä extrana vielä fluorisoivan punaisen mormuskan. Kotia tultuani menin tutkailemaan surviaistoukkaviljelmääni ja pitkien karsintakilpailujen jälkeen löysin kuin löysinkin keliin sopivat kolme valioyksilöä. Körmyniskan maku alkoi jo maistumaan suussa, sen verran selkeät ennusmerkin olivat ilmassa päivän pilkkireissulle.

Read more: Ahvencurry Etelä-Posiolaisittain (Gaeng Pet Pos Iong)

Kuukusen kaadossa Kaamasessa

Tämän syksyinen riekonpyyntireissu lipsui hieman myöhäiseen - aina marraskuun puoliväliin saakka. Niinpä otimmekin pääasiaksemme löytää kuukusen munia, mutta ase pidettäisiin kuitenkin mukana riekkojen toivossa. Lähdimme Tompan kanssa lauantaina ajelemaan asuntovaunu perässä kohti Inaria. Alunperin tarkoitus oli olla teltassa, mutta teltta oli turhan kaukana ja vanhuuskin alkaa vaivaamaan, joten päädyimme viiden tähden asuntovaunuun ja turistimetsästykseen. Aikahan turistimetsästykseen (ja kuukusen) oli mitä otollisin, sillä kaamos oli jo käsillä siten, että valoisaa oli vain neljännes päivästä. Kuukunenhan on tunnetusti arka elukka ja sitä tuskin tapaakaan muulloin kuin kaamoksen aikaan - eikähän sitä kukaan ole koskaan tavannutkaan, mutta jo kuukusen jälkien näkeminen on elämän suurin täyttymys. Ja mitä enimmillään kuukusen pyynniltä voi toivoa, on löytää kuukusen muna. Munasta saa monia suuria herkkuja, joka antaa kuuleman mukaan jopa pidemmän elämän. Kuukusen soidin on pimeimpään vuodenaikaan tammikuussa ja munia kuukunen hautoo koko vuoden, joten juuri nyt muna olisi herkullisimmillaan ja täynnä elämän eliksiiriä.

Read more: Kuukusen kaadossa Kaamasessa

Auringonlaskun makuinen riekkobuljonki

Oli satanut jo toista päivää kaatamalla ja kodan vesitiiviyskin oli pettänyt kuluneena yönä. Sade vaan jatkuu ja pieksi kotaa – ei ollut miehillä eikä koirilla kiirettä riekkojen perään. Jani kömpi ensimmäisenä kodasta ulos ja alkoi kahtelemaan nuotiopuita – ei ollut liikaa kuivaa tervasta tarjolla.

Read more: Auringonlaskun makuinen riekkobuljonki