YT:t pitää kieltää lailla!

Kun yrityksellä menee taloudellisesti huonosti, tyypillisin toimenpide on aloittaa YT-neuvottelut. Ei hirveästi tarvitse miettiä, kun koko ajatusmalli tuntuu täysin järjettömältä. Kun yrityksellä ei kauppa käy ja kannattavuus on huono, niin suunnataankin koko yrityksen energia sisäisiin neuvotteluihin ja tapetaan koko henkilöstön innovatiivisuus ja tekemisen meininki. Näin YT:n aikana käy aina ja uuden organisaation jaloilleen nousu ottaa paljon aikaan – niin paljon, että ehtii taas seuraavat YT:t alkaa. Tämä ei kerta kaikkiaan voi olla voittava strategia.

YT-neuvotteluissa on paljon muitakin kyseenalaisia puolia. En kiistä, ettei monissa yrityksissä ole pakko vähentää henkilöstöä ja keventää kulurakennetta, mutta YT:t antavat siihen vääränlaisen toimintamallin. Irtisanomisen syyt ovat tuotannolliset ja taloudelliset – höpöhöpö. Syy löytyy aina peilistä, joko irtisanojan tai irtisanotun. YT:n avulla organisaatiot välttävät yhden kaikkein tärkeimmistä johtamisen tehtävistä: palautteen antamisen. Ilman YT:n armahdusta työyhteisöissä olisi pakko käydä jatkuvasti keskusteluja henkilökohtaisesta suoriutumisesta, tarvittaessa antaa varoituksia tai mieluummin miettiä yhdessä, miten minä voin olla paremmin yritykselle hyödyksi. Ei voisi odottaa, että YT:t tulee ja siivoaa. Ajan saatossa tämä muuttaisi jopa yrityskulttuuria, parantaisi varmasti ihmisten suoriutumista sekä työilmapiiriä. Welchiä lainatakseni – suoraa puhetta tarvitaan.

Muuttuuko yrityksen toiminta kannattavaksi YT-neuvottelujen ansiosta? Olisi meillä valtavasti menestyviä yrityksiä, jos näin olisi. Kysymys lienee siinä, että saadaanko yrityksen toiminta muuttumaan täysin toisenlaiseksi. Vanha tapa toimia ei ollut voittoisa, sitä ei voi jatkaa. Pelkkä kulurakenteen muutos ei yleensä riitä mihinkään. Todellista kulttuurin ja toimitapojen muutosta siis tarvitaan varmasti monessa tapauksessa. Voisiko kulttuurinmuutosta alkaa tekemään ennen kuin on pakko aloittaa YT-neuvottelut? Miksi kuluttaa ensin kuukausia aikaa ja energiaa sisäisiin neuvotteluihin, sen jälkeen nostaa lamautettu henkilöstö jaloilleen ja vasta sitten lähteä suorittamaan perustehtävää toivottavasti muuttuneessa kulttuurissa. Tällä välin muuten aika moni yrityksen tärkeimmistä työntekijöistä on jo vaihtanut työnantajaa.

Olen aidosti huolissani etenkin länsimaisen teollisuuden puolesta. Supistamalla ja kituuttamalla ei menestystarinoita kirjoiteta. Onko tässä se yksi tarvittava ratkaisu – tuskin. Entäpä tässä: Ratkaisu länsimaisen teollisuuden synkkyyteen – voisi jopa olla. Se on kuitenkin varma, että vanhoilla eväillä ratkaisua ei löydy – täysin uutta ajattelua tarvitaan. Toivonkin, että yhä useammat uskaltaisivat avata suunsa ja heittää avauksia ilmoille. Tarpeeksi kun on massaa, niin seasta se helmikin löytyy, eikä niitä tarvitse välttämättä löytyä kuin yksi.

-Markku-

comments