Voittajaksi 1: Palkitse, Juhli!

Aloitan uuden juttusarjan perustuen Jack Welch:n kirjaan ”Voittajaksi”. Sarja liittyy samalla Jyväskylän yliopiston EMBA-tutkintoon. Jack on tulossa myös piakkoin Jyväskylään Nordic Business Forumiin, joten jos ei kirja ole tuttu ja olet tulossa tapahtumaan, niin saat tästä hyvän tutustumisen Jack:n ajatuksiin tiivistetyssä muodossa.

Jack listaa kahdeksan johtajan tärkeintä tehtävää ja yksi niistä koskee juhlimista sekä palkitsemista. Otan tämän aiheen käsittelyyn ensimmäisenä, koska se on henkilökohtaisesti sydäntäni lähellä ja olen sen huomannut olevan yrityksestä riippumatta erittäin aliarvostettu toimintamalli. Saman totesi myös Jack, joka oli tehnyt kaksikymmentä vuotta työtä saadakseen GE:n kulttuurin muuttumaan myönteiseksi palkitsemisen suhteen. Viimeisessä koulutustilaisuudessaan GE:n toimitusjohtajana hän oli kysynyt noin sadalta GE:n johtajalta: ”Juhlitteko yksikössä tarpeeksi?” Vaikka johtajat tiesivät, mitä Jack halusi kuulla, vain alle puolet vastasivat myöntävästi.

Miksi juhlimista ja palkitsemista hyljeksitään? Suurin syy lienee, että sen katsotaan olevan turha kuluerä. Ei siis ymmärretä toimintatavan vaikutuksia. Joidenkin mielestä juhliminen ei vaikuta ammattimaiselta toiminnalta ja palkitseminen tuntuu kevytmieliseltä. Joku voi jopa miettiä, että jos työelämässä on liikaa hauskuutta, niin ihmiset lakkaavat puurtamasta. Jos nämä ovat perusteluita, niin silloin mielestäni johtamisessa on unohtunut ihmisen johtamisen perusta eli tunne. Yrityksissä tehdään koko ajan pieniä onnistumisia ja voittoja ja silti siellä ei juuri koskaan nähdä edes yhtä ”yläfemmaa” ja harvoin edes kiitosta. Millainen tunneilmapiiri yrityksessä on, jos onnistumisista huolimatta tuntuu, että lopputulos on aina tappio? Tarvitaan siis palkitsemista ja juhlintaa!

Palkitseminen saa ihmisen tuntemaan itsensä voittajaksi! Tällaisessa tunteessa oleva ihminen luo ympärilleen positiivisuutta ja aiheuttaa myönteisen energian ilmapiirin – näin ainakin Jack:n mielestä. Sen taas tiedämme kaikki, mikä vaikutus myönteisellä ilmapiirillä on työn tehokkuuteen ja ihmisten innovatiivisuuteen. Jack ei tarkoita juhlilla koko yrityksen teennäisiä illallisia, joissa ihmiset ovat väkipakolla, vaan pieniä arkisiakin asioita. Tästä mieleeni tuli rinnastus asiakkaalle luotavaan lisäarvoon. Palkitsemisessakin tulisi miettiä, mitä palkittava työntekijä arvostaa. Tärkeintä on, että työntekijä tuntee saavansa tunnustusta tuloksistaan.

Millaisia palkitsemiskeinot voisivat olla? Palkittava on tietysti tunnettava, jotta palkitseminen tuntuisi arvokkaalta. Itse olen antanut kiekkomatsiliput henkilölle, joka vihaa kiekkoa. Jack nostaa esimerkiksi tiimin lähettämisen perheineen DisneyWorldiin, kahden lipun antamista tiimin henkilöille johonkin loistavaan show-esitykseen tai iPodin lahjoittamista jokaiselle tiimin jäsenelle. Nostaisin noista esimerkeistä yhden tärkeän pointin ylös – palkitsemisessa huomioitiin perhe: ”perheelle” ja ”kaksi lippua”. Juuri näin, ahkerasti töitä tekevä todennäköisesti arvostaa yhteistä iloa läheisten kanssa, joka antaa voimia ja positiivista energiaa sekä työhön että kotiin. Listaanpa tähän omia palkitsemistapoja, jos vaikka niistä joku saisi idean palkita edes yhden lisäkerran omia joukkojaan:

  • Illallisia kahdelle
  • Kaksi lippua teatteriin/elokuviin/urheilutapahtumaan
  • Mökkisessio koko tiimille. Tämä lähti siitä, kun eräs tiimini jäsen toi minulle tutkimuksen, jossa todettiin, että ihminen on luovimmillaan toisen päivän nousuhumalassa. Kysyin, että oletko tosissasi – itse kun en ole mikään juopottelun ystävä. Tosissaan hän oli ja kun oli muutenkin palkitsemisen aika, lastasin Volvon perän täyteen viinaa ja ajoimme mahdollisimman syvälle korpeen metsämökille. Ainoa sääntö oli, ettei saanut olla krapulassa. Paljon saatiin aikaan kehitysideoita. Fläppejä oli mökin seinät täynnä ja välillä hauskaakin pidettiin. En ainakaan pysty kumoamaan tutkimustulosta. Tosin en ole koskaan tempausta toistanut ja tuskin toistankaan. Samaa mieltä oli tiimikin – kenelläkään ei ole ollut kuulemma ikinä yhtä rankkaa työreissua.
  • Jooga koko tiimille. Tämä täytyy ottaa uusiksi vielä joskus. Joogatyyli, jonka valitsin, ei ollutkaan ihan sitä mitä hain. Näin ollen vähän jäi harmittamaan lopputulos.
  • Kahvakuulatunti koko tiimille
  • Lautapeli-ilta
  • Snooker-ilta
  • Uisteluretkiä
  • Perinnelaji-ilkamat: Kyykkä, mölkky, kikka ja päälle tietysti sauna
  • Ammuntabufee .22-.50 S&W ja Desert Eagle
  • Ulkoiluilta
  • Kahvit kk-palaverissa
  • Pieniä tavaralahjoja: viinipulloa, valaisinta, monitoimityökalua, poron paisteja
  • Päivällisen kokkaaminen porukalla. Erinomainen tiimin toiminnan tutkielma.
  • Dekkariseikkailu – pienillä ryhmillä ratkottiin rikoksia, joissa amatöörinäyttelijät olivat sijoittuneet ympäri kaupunkia vihjeineen. Suosittelen!
  • Pikkukoulu. Korvasin pikkujoulun työtehtäviin liittyvällä kisailulla. Tapahtumassa toisilleen mahdollisimman vieraat työntekijät ratkoivat yhdessä turvallisuuteen, logistiikkaan ja moneen muuhun omaan ja kaverin työhön liittyviä pulmia. Lisäksi tehtävien kautta jalkautin tärkeimpiä kohtia strategiastamme sekä tutustutin organisaation uusiin henkilöihin. Ja olihan yhdellä rastilla tietysti piilossa myös vanha tuttu ukki – joulupukki!

Eli aina ei tarvitse mennä perinteisen saunan ja hirvilimun kautta, vaikka sekin setti toisinaan toimii mainiosti.

Kevytmielistä – ehkäpä, mutta tämä on mielestäni erittäin tärkeä osa johtamistani, josta en tule luopumaan. Ihan jokaisessa organisaatiossa, jossa olen ollut, olen joutunut tapani kanssa vaikeuksiin ja toiminta on tehty ei-hyväksyttäväksi sekä erittäin vaikeaksi. Yleensä kustannukset ovat vain kymppejä tai enintään satasia, joten moneen kertaan olen nähnyt helpommaksi maksaa kustannukset itse ja olla kertomatta kenellekään mitä on puuhattu.

Jack:n sanoin: ”Työ haukkaa niin suuren osan elämästä, että aikaansaannoksista kannattaa antaa tunnustusta. Kiinnitä huomiota niistä mahdollisimman moneen. Nosta niistä suuri haloo. Jos sinä et tee niin, ei tee kukaan muukaan!” Täytyypi kyllä kumota tuo Jaskan viimeinen lause - haloota on välillä tullut ilman oma-aloitteisuuttakin - useimmiten valitettavasti negatiivista.

-Markku-

comments