Voittajaksi 4: Lopetetaan budjetointi!

Elellään jälleen alkusyksyn usvaisia aamuja. Monen suussa tällaiset aamut maistuvat teeren kukerruksen lisäksi ensi vuoden budjettiluvuilta. Sen verran stabiilihan maailma nykyään on, että tokihan me ensi vuoden osaamme nähdä mainiosti ja laatia sen varalle oikeita lukemia, eikö? Useimmissa yrityksissä budjetointi on suoraan sanottuna johtamiskäytännöistä tehottomin. Jackin neuvo on – luovutaan siitä!

Tyypillinen budjetointiprosessi imee organisaation energian, ajan, hauskuuden ja suuret unelmat. Se kätkee mahdollisuudet näkymättömiin ja ehkäisee kasvua. Se tuo mukanaan organisaation tuottamattomimmat käyttäytymismallit painostuksesta keskinkertaisuuden sietämiseen. Silti yritykset tuhlaavat tolkuttoman määrän tunteja budjettien laatimiseen, järjetöntä tuhlausta!

Tyypillisin tapa laati budjetti lienee, että budjettivastaavat (sekä myynti- että kulubudjettien) laativat oman näkemyksensä perustuen johonkin annettuun raamiin.  Tämän jälkeen luvuista neuvotellaan ylimmän johdon kanssa sopuratkaisu – yleensä keskinkertainen sellainen. Mikä on laatijoiden motiivi tässä vaiheessa? Se on useimmissa tapauksissa riskien minimointi ja bonusten maksimointi, jos sellaisia on tapana johtamisessa käyttää. Miksi näin? Koska yleensä palkitaan tai ei ainakaan rangaista, jos budjetti saavutetaan tai siinä pysytään. Niinpä on selvää, että budjetin tulopuolen luvut halutaan pitää mahdollisimman pieninä ja menopuolen luvut mahdollisimman suurina. Pahimmillaan tilanne on se, että ylin johto lopulta heittää extraa myyntibudjettiin ja leikkaa kulubudjetteja. Lopputuloksena saadaan sitoutumattomat ja vittuuntuneet budjettivastuulliset. Jos tämä tapa olisi menestyksellinen, olisi maailmassa kovasti paljon enemmän loistavasti menestyviä yrityksiä.

Jaskan  mielestä parempi tapa lukujen sijaan olisikin pohtia:

  • Miten voimme ylittää viime vuoden tulokset?
  • Mitä kilpailijamme tekevät, ja miten voimme peitota ne?

Kun keskitytään näihin kysymyksiin, budjetointiprosessista tulee kentän ja pääkonttorin välinen dialogi, jossa puntaroidaan tosimaailman mahdollisuuksia ja esteitä. Lopputuloksena on yhteinen kasvu- ja toimintaskenaario, joka ei ole neuvoteltu kompromissi taikka pääkonttorin sanelema budjetti. Kyseessä on siis ennemminkin toimintasuunnitelma, joka elää vuoden mittaan eikä lukkoon lyöty budjetti.

Oleellista on nyt se, mistä budjettivastuullisia palkitaan. Palkkiona ei olekaan suoriutuminen verrattuna budjettiin. Mitä hyvää siinä on, että ylittää vuosi sitten ikkunattomassa huoneessa asetetut tavoitteet? Saavutuksia tulisikin verrata lähinnä edellisen vuoden tuloksiin sekä kilpailijoihin. Lisäksi huomioidaan todelliset strategiset mahdollisuudet ja esteet, joita on vuosi mukanaan tuonut. Tämä vaatii Jaskan peräänkuuluttamaa suoraa puhetta, rehellisyyttä ja luottamusta. Itse pidän tästä ajattelutavasta, koska taas päästäisiin pois vastakkainasettelusta kohti yhdessä tekemistä. Lisäksi tämä tapa kannustaisi rohkeasti yrittämään uusia ideoita ja loisi innostavaa ilmapiiriä, jonka voimalla eittämättä päästään parempiin lopputuloksiin.

Jackin esimerkissä GE:n kodinkonetoimialan edellistä vuotta heikompi tulos ansaitsi paremmat bonukset kuin muovitoimiala, joka oli kasvanut 25%. Kodinkonetoimialan markkinat olivat tuona vuonna olleet erittäin haastavat ja laskusta huolimatta, se oli pystynyt parempaan tulokseen kuin heidän pääkilpailijansa.

Jaskalla on myös varoituksen sana. Useimmat suhtautuvat budjetoinnin uudistamiseen innostuneesti, mutta aina on muutamia jääräpäitä, jotka yrittävät panna kapuloita rattaisiin. Siksi tämäkään malli ei tule monessakaan isommassa yrityksessä ikinä toteutumaan. Tätäkään taustaa vasten ei ole yllätys, että Suomessakin tällä hetkellä pienet  ja keskisuuret yritykset kasvavat – isot eivät.

Jaskan vahva näkemys on, että budjetointiin on olemassa yksi lähestymistapa, joka murskaa vanhan budjetoinnin ja tuo sen tilalle jotain paljon parempaa. Se innostaa ihmisiä innovaatioiden tekoon ja tuottavuuden jatkuvaan parantamiseen. Se siirtää pöydän eri puolilla napit vastakkain istuneet ihmiset samalle puolelle pöytää keskustelemaan aidosti yrityksen tulevaisuudesta. Yksinkertaisesti sanottuna oikea ”budjetointiprosessi” voi muuttaa yritysten tapaa kilpailla. On tavallista, että ihmiset vaikeroivat kuullessaan sanan ”budjetointi”. Niin ei ole pakko olla. Niin ei pidä olla. Mutta muutoksen kohti parempaa tapaa pitää alkaa jostakin – sinustako? Tarvitset vain vähän uskallusta ja luottamusta organisaatioosi!

-Markku-

comments