Menestystä verkostosta - yhteisön kehittyneisyysasteikko

Jukka Vesalainen: Kaupankäynnistä kumppanuuteetJukka Vesalaisen kirja ”Kaupankäynnistä kumppanuuteen” antaa mielenkiintoisen näkökulman kumppanuuden erilaisista kehitysasteista. Malli juontaa juurensa Adlerin Paulin teoksesta ”Market, Hierarchy and Trust”. Mielestäni tätä voi soveltaa myös mihin tahansa yhteisöön. Mihinkäs kohtaa asteikkoa sinun yhteisösi tai organisaatiosi napsahtaa?

0-pisteenä on epäsosiaalinen lauma. Sitä eivät markkinat ohjaa, minkäänlaista hierarkiaa ei ole olemassa ja yhteisöllisyys on saatu tapettua. Kun yhteisöllisyyttä saadaan rakennettua tällaiseen porukkaan, saadaan aikaiseksi klaani. Ei aikaakaan kun ryhmä alkaa muodostaa itselleen sääntöjä ja valitsee jopa porukalleen johtajan – väitän, että näin käy aina. Niin moni yksilö tuntee olonsa orvoksi, ellei hän tiedä kuka toimintaa johtaa, että väistämättä johtaja halutaan valita. Harva meistä osaa toimia ilman johtajaa. Jos ei muusta syystä niin ainakin siksi, että voi syyttää jotain muuta kuin itseään. Toiseksi, ryhmässä on aina ihmisiä, jotka haluavat johtaa eli tämä roolijako syntyy hyvin luonnostaan. Näin ollen mukaan astuu hierarkia ja usein valitulle johtajalle yhteisöllisyys ei ollutkaan keskeinen elementti. Jos vielä käy niin, että johtajan osaaminen ei riitä ymmärtämään yhteisöllisyyden tärkeyttä muulle yhteisölle ja sen menestymiselle, syntyy yhteisön kolmas kehitysaste – rajoittava byrokratia. Tämä lie taso, johon moni yhteisö on jämähtänyt. Edistyneissä yhteisöissä johtajat puolestaan ymmärtävät yhteisöllisyyden merkityksen ja voidaan puhua jo tiimiorganisaatiosta. Nyt alamme lähestyä todennäköisesti yhteisöjä, joissa viivan alla alkaa olla jo plus-merkkejä - ainakin satunnaisesti.

Seuraavaksi otetaan mukaan hintamekanismit ja hypätään kuvatuksen vasempaan ylämummeliin. Erittäin vertikaalisesti integroituneessa yrityksessä tänne ei edes koskaan päästä, koska yksiköt ovat saman omistuksen ja johdon alaisuudessa, jolloin aito markkinavaihdanta ei ole mahdollista. Tosin, yritykset pyrkivät muodostamaan sisälleen kvasimarkkinoita tulosyksiköiden ja siirtohinnoittelujen avulla. Tämä ei kuitenkaan ole oikeaa markkinavaihdantaa, mutta onhan se askel kohti verkostomaisempaa toimintatapaa. Ikään kuin leikitään verkostoa. Spottimarkkina on ensimmäinen ja yksinkertaisin taso yrityksen ulkopuoliselle verkostolle. Käytännössä kyse on alihankinnasta ja ohjausmekanismina on lähinnä hinta. Osapuolten keskinäisellä luottamuksella ei ole juurikaan merkitystä, eikä suhteisiin pääse muodostumaan organisoitumista kaupan osapuolten välille. Kun tällaiseen suhteeseen tuodaan luottamus mukaan, voidaan jo puhua sopimussuhteesta. Suhteen luonne on se, että osapuolet luottavat toisiinsa ja ovat tietoisia siitä, millä tavoin suhteessa on tarkoitus toimia kummankin osapuolen hyödyn maksimoimiseksi.

Kun yhteisöllisyys ja luottamus otetaan pois ja tilalle tuodaan valvonta, auditoinnit ja sanktioivat sopimukset, on saatu luotua kvasiorganisaatio – virtuaaliorganisaatio. Tähän tilaan pääsemiseksi ollaan nähty yleensä jo paljon vaivaa ja osapuolten energiat ovat jo vähissä. Usein vieläpä toiminta siirretään eri henkilöille, jolloin osa siitä ideasta, jonka vuoksi kvasiorganisaatio rakennettiin, katoaa. Jos kohteena oleva tuote tai palvelu on yksinkertainen, markkinoiden hintamekanismi voi silloin toimia hyvin ja suhde voi olla molemmille kannattava. Jos kuitenkin tuote tai palvelu on vaikeasti määritettävissä ja se sisältää myös kehittämistoimintaa – markkinamekanismi ei enää toimikaan. Lopputuloksena voi olla omaan pussiin pelaamista, innovaatioiden pimittämistä ja tätä kautta jo entuudestaan heikko luottamus katoaa kokonaan. Päästiin jälleen lempiaiheeseeni eli luottamukseen.

Kvasiorganisaatio ei siis toimi ilman luottamusta. Jos luottamus ja yhteisöllisyys saadaan rakennettua kvasiorganisaatioon, syntyy aito kumppanuus. Tällaisesta kirjoitin esimerkin puoli vuotta sitten: ”Aitoa kumppanuutta Harjavallassa”. Kumppanuudessa olennaista on arvojen ja toiminnan kulttuurin tasolla sijaitseva aito win/win-ajattelu. Win/win-ajattelusta paljon puhutaan myös kvasiorganisaatioissa, mutta asiaa ei ole sisäistetty. Tämä johtaa vastakkainasetteluun kaupallisessa suhteessa, josta se lonkeroituu helposti myös muihin suhteisiin ja molemmat osapuolet häviävät ja energia menee pois perustehtävästä.

Miten luottamusta rakennetaan yritysten välille? Ei ole minulla vastausta siihen. Pohdin, onko luottamus aina kuitenkin ihmisten välistä. Jos näin on, niin tekemäni tutkimuksen mukaan, tärkeimmät tekijät luottamuksen rakentamisessa ovat avoimuus ja rehellisyys. Ei niin kovin uusia asioita, mutta niin usein unohdettuja asioita.  Avoimet tilikirjat, avoimet katelaskelmat, totuudenmukaiset ennusteet tulevaisuudesta? Voisiko se olla jotain tuollaista – mietipä omalle kohalles ja sano se!

-Markku-

 

comments