Farssit AY-toiminnassa jatkuvat

Tervetuloa lennolle AY-ulossuomesta.

Tällä kertaa pääosassa on siis Finnair. Ylen A-Studion mukaan Finnair hakee asiakaspalvelun varmistusta mahdollisen lakon ajalle. Tämä tarkoittaa 210 henkisen matkustamohenkilökunnan etsimistä ja kouluttamista Espanjasta. Suomen matkustamohenkilökunta on puolestaan viemässä Finnairia työtuomioistuimeen tavastaan hoitaa henkilöstön rekrytointia Espanjasta. Tässäpä on loistava lähtökohta neuvotteluille. Neuvotteluille, joita ei edes tarvittaisi, jos ei koko AY-järjestelmää olisi olemassakaan.

Hypätäänpäs asian keskiöön eli asiakkaaseen. Miksi asiakas on keskiössä? Jos ei ole asiakkaita, ei ole yritystä eikä ole työpaikkojakaan, jolloin ei tarvita liittojakaan. Yksinkertaista – turha kiistää. Eli ensisijainen tarve yritykselle, joka siis sisältää työnantajan sekä työntekijät, on täyttää asiakastarve. Tämä on minimivaatimus, jonka täyttäminen ei useinkaan riitä edes positiiviseen tulokseen. Minivaatimus tässä tapauksessa asiakkaalle on päästä pisteestä A pisteeseen B. Jos henkilökunta on lakossa, selkeimpänä vaihtoehtona on ottaa toinen henkilökunta. Jos näyttää, että tämä menee hankalaksi Suomessa, niin varmasti löytyy järjestelyitä, joilla toiminta saadaan vietyä kokonaan pois Suomesta.

On täysin ymmärrettävää, että tällainen toiminta työnantajan osalta ajaa henkilöstön paniikkiin. Tämän seurauksena työntekijöiden keskittyminen kohdistuu vääriin asioihin ja asiakaspalvelu heikkenee entisestään. Lisäksi työnantajan edustajien työpanoksesta suuri osa menee nyt väkisinkin sisäisen sotkun selvittämiseen ja pahimmassa tapauksessa myös oikeudenkäyntiin. Väistämättä näissä sotkuissa myös yrityksen imago laskee. Asiakkaasta ei ole muuten puhuttu vähään aikaan ja väitän, että ei puhuta monessa pöydässä Finnairillakaan tällä hetkellä. Tämän hetken kilpailutilanteessa olisi erityisen tärkeä pystyä keskittymään asiakkaaseen ja liiketoiminnan kehittämiseen – tämä koskee ihan jokaista yrityksen työntekijää! Tässä on hyvä esimerkki siitä, kun molemmat kusevat omaan ja toistensa muroihin. Riitelemällä saadaan helposti koko homma loppumaan. Palataanpa alkuun – jos ay-järjestelmää ei olisi lain, koko sotkua ei olisi edes tullut.

Opiskelijatoverini sekä Vakuutusväen Liiton toiminnanjohtaja Kovasen Kirsi nosti kommentissaan esille tärkeän seikan: ”jollain lailla henkilöstö varmaan tulevaisuudessakin järjestäytyy”. En sitä epäile minäkään ja se on jopa suotavaa. Itsekin toimin useissa järjestöissä ja urheiluseuroissa. Mutta se suuri ero työmarkkinajärjestöillä muihin verrattuna on, että ne katsovat oman johtonsa olevan heidän vihollisiaan. Harrastejärjestöissä johto pyörittää toimintaa ja koko toiminnassa mukana oleva seurakunta katsoo samaan suuntaan. Toki erilaisia näkemyksiä mukaan sopii ja ne ratkaistaan tavalla tai toisella.

Skenaarioni siitä, että AY-liike kuolee, jatkaa jälleen voittokulkuaan. Valitettavasti joillakin aloilla se kuolee, koska työnantajien kaaduttua loppuvat työntekijät joita edustaa. Uskon vakaasti kuitenkin siihen, että yhä enemmän alkaa löytyä fiksuja ihmisiä, jotka ymmärtävät keskittyä oleelliseen eikä vastakkainasetteluun.

-Markku-

Lisää aiheesta:

AY-liike lopetettava

Vauhtia tupo-pöytään!

comments