Aivosolut moottoritiellä – edes hengenvaara ei saa meitä muuttumaan!

”Ihmisenä kehittymisen ydinkysymys on, johdammeko itseämme vai olemmeko aivosolujemme vietävänä”, toteaa Outotecin johtajista Ari Jokilaakso. On uskomatonta kuinka laiskasti haluamme muuttua – toisia olisi toki mukava muuttaa. Tutkimusten mukaan vain yksi ohitusleikkauspotilas yhdeksästä muuttaa elintapojaan, vaikka kyse on omasta hengestä. Kun edes hengenvaaran edessä emme ole valmiita muuttumaan, aiommeko siis aidosti muuttua esimerkiksi organisaation tai parisuhteen takia, vaikka jopa tarpeen tunnistaisimme?

Annatko aivojesi löytää uusia polkuja vai mennäänkö perinteistä moottoritietä?

Kun oivallamme jotain, tapahtuu aivoissa neurokemiallisia ja sähköisiä muutoksia, jotka aiheutuvat uusien aivosolujen välisten yhteyksien muodostumisesta ja ovat todennäköisesti pysyviä. Kuinka paljon annamme aivojemme oivaltaa uusia ajatuksia? Ilman aktiivista aivotyötä, emme luonnostaan anna sijaa uusille ajatustavoille tai toimintamalleille. Olemme siis menneisyytemme vankeja. Tavoilla, joilla olemme tottuneet ajattelemaan, on aivoissamme aina etuajo-oikeus. Ellemme vaivaa tietoisesti päätämme, aivosolumme kulkevat totuttua reittiään ja toimimme, kuten olemme aina ennenkin toimineet. Muutoksen johtaminen organisaatiossa, parisuhteessa tai itsessämme ei voi onnistua pelkästään järkisyillä. On osattava johtaa ihmismieltä.

Pura aivojesi valtaväylät ja rakenne hienoja pihateitä!

Muutostyö on siis erittäin mielekästä! Aivoihimme tulee rakentaa uusia polkuja ja samalla purkaa etuajo-oikeutetut valtaväylät. Se ei ole helppoa, vaan vaatii valtavan määrän energiaa. On paljon helpompaa olla johtamatta itseään, olla muuttumatta, painaa kaasupohjassa perinteistä moottoritietä muiden perässä! Tälle voi olla tulevaisuudessa kuitenkin korvaamattoman suuri hinta. Muutos ei synny odottamalla, se vaati sinulta nuo kaksi tietoisesti valittua toimenpidettä.

Aivot liisterissä ja silmät ummessa

Työelämässä useimmat meistä on totuttanut aivonsa ajatukseen, että pysyvyys luo turvallisuutta. Ei tarvitse kovin paljon antaa aivojen oivaltaa ympäröivää maailmaa, kun todennäköisesti huomaa asian olevan juuri päinvastoin. Mitä valmiimpia ja aktiivisempia olemme muutokseen, sitä enemmän on turvaa tulevaisuuteen. Pysyvyyden maailma valitettavasti meni jo, jos sitä on koskaan ollutkaan.

-Markku-

Tämä on toinen postaus Helena Åhmanin kirjasta: ”Hullut johtajat”. Kirja käsittelee ihmisen mieltä johtamisen näkökulmasta. Ensimmäinen kirjoitus: Aivan liikaa liian mieletöntä johtamista!

Muut kirjoitukset:

comments