Kuuntele ja arvosta nuorta!

Nuoruusvuosina, fysiologisten ja hormonaalisten muutosten yhteydessä, osalla nuorista myös ongelmakäyttäytyminen lisääntyy. Lukuisista tutkimuksista huolimatta, ei selviä johtopäätöksiä syistä ole pystytty vielä tekemään. Samat hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa sekä negatiivista että positiivista käyttäytymistä. (Nurmi, ym., 2010, 126)

Yhdeksi psyykkisen oireilun ongelmatekijäksi on tulkittu puberteetin varhainen alkamisaika suhteessa ikätovereihin, kun siihen yhdistyvät vanhempien kielteiset ja autoritääriset kasvatustavat (Nurmi, ym., 2010, 127).

Vapaakasvatusta, autoritääristä vai vapaata kasvatusta?

Mielestäni yleisessä keskustelussa usein sekoitetaan autoritäärinen vallankäyttö kaikenlaiseen muuhun vallankäyttöön. Eli vaihtoehtoina ajatellaan olevan vain autoritäärinen vallankäyttö tai vapaakasvatus. Vapaakasvatus ymmärretään, ettei kasvateta lainkaan eli ei vaikuteta lapsen kehittymiseen millään tavalla ja annetaan lapsen hallita kasvattajiaan omien mieltymystensä mukaan. Lapselta jää tällöin oppimatta monia elämän perustaitoja kuten turhautumisten ja epäonnistumisten käsittelytaidot. Elämä näitäkin tapahtumia mukanaan tuo, jolloin lapsi tai nuori voi kokea vahvaa ahdistusta ja masennusta, mikä puolestaan voi johtaa häiriökäyttäytymiseen ja raivon purkauksiin.

Ei autoritääristä eikä vapaata!

Jos siis autoritääriset kasvatustavat ja kuvaamani vapaakasvatus voivat molemmat johtaa ongelmakäyttäytymiseen, niin mitäs vaihtoehtoja vanhemmille vielä jää? Ihan samat kuin aikuisten keskinäisessäkin kanssakäymisessäkin.

Yksi tehokkaimmista vallankäytön välineistä on tiedon panttaaminen eli mykkäkoulu. Kasvatuksellisessa kontekstissa tämä tarkoittaisi lapsen silmin todennäköisesti hylkäämistä – unohdetaanpa tuo.

Esimerkin voima

Seuraavaksi tehokkain lie esimerkin näyttäminen. Jos oma tapa käsitellä turhautumisia on tolkuton suunsoitto, on silloin vaikea uskottavasti ohjata lasta toisenlaiseen käyttäytymismalliin. Jos taas vanhemmat käsittelevät vaikkapa keskinäiset riitatilanteet asiallisesti ja toista arvostaen, todennäköisyys tavan tarttumiseen myös lapselle on huomattavasti suurempi.

Palkitse, kunnioita, arvosta!

Palkitsemisella voi saada paljon hyvää aikaan ja nopeasti. Nopea spontaani palkitseminen oikeassa hetkessä toimii todella tehokkaasti koirallekin, miksipä ei siis ihmisille. Koiratesti on varmasti yhtä luotettava kuin rottatestit, joihin yleisimminkin viitataan tieteellisissä julkaisuissa. Kysymys on hyväksytyksi ja arvostetuksi tulemisen tunteesta – erittäin tärkeästä perustunteesta!

Lapsen ja nuoren arvostaminen on myös erittäin tärkeää. Autoritäärisesti voidaan asettaa kotiintuloajaksi vaikkapa klo 20.00. Jos nuori haluaakin tulla kotiin vasta 21.00, niin pitäähän asia olla toki neuvoteltavissa. Puolin ja toisin katsotaan perustelut ja kokemuksesta täytyy sanoa, että usein minulla on ollut perusteluna vain: ”koska minä sanon näin!”. Nuorella taas voi olla roppakaupalla siinä tilanteessa järkevämpiäkin perusteluita. Vanhemman kuuluu asettaa rajat ja välittää, mutta nuorta kuullen ja hänen mielipiteitään arvostaen. Wieseliä lainatakseni: "Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys!"

-Markku-

Kirjoitus virisi ajatuksista liittyen Jyväskylän avoimen yliopiston kurssiin Kehityspsykologia I. Kiitoksia ajatteluni laajentumisesta myös sosiaalisessa mediassa keskusteluun osallistuneille!

 

Lähde: Nurmi J.-E., Ahonen T., Lyytinen H., Lyytinen P., Pulkkila L., Ruopila I., 2010, Ihmisen psykologinen kehitys, WSOYpro Oy, Helsinki

 

 

 

comments